ja epätietoisuus. omasta elämästä ja sen tulevaisuudesta. niin helposti päästän irti, ja annan toisten ottaa ohjakset, ja seilailen tuuliajolla, omassa elämässäni. tiedottomana siitä, mitä minä itse haluan. vaikka nyt, minulla on itselläni ensimmäistä kertaa tilaisuus saada se, mitä haluan. pala palalta kulkea sitä kohti, kun vihdoin ymmärsin irroittaa itseni kärsimysjatkumo -elämästä.
toisaalta se on hämmentävää olla 30 ja vihdoin saada päättää itse. tätä tilannetta ei ole ollut aiemmin. toisaalta se on helpottavaa, toisaalta peloittavaa.
ja näiden kahden näkemyksen välillä keikun.
luen katie byronin kirjaa neljästä kysymyksestä, jotka voivat muuttaa elämän, ja oivallan itsestäni kokoajan enemmän, oivallan kiintymyksestäni ajatuksiin ja kipuun niiden ajatusten takana.
en onneksi enää syytä itseäni siitä. olen alkanut armahtaa itseäni, ja se on merkki siitä, että vihdoin opettelen rakastamaan itseäni. sitä ennen ei todella ole rakkautta ketään toistakaan kohtaan. ja sitä kautta todella alan ymmärtää rakkauden luonnetta, joka tämän kaiken taustalla toimii. rakkauden periaatetta, joka on todellisen kotimme edustaja maanpäällisessä elämässämme.
saan siis käsikirjoittaa elämäni itse, saan kirjoittaa siihen suurimmatkin haaveeni, pienintäkin yksityiskohtaa myöten. haluan onnistua tässä elämässä, vihdoinkin. ja haluan välttää ne kaikki virheet, joihin olen langennut aiemmin. tahdon todella kasvaa niiden yli. lentää vapauteeni, joka on minun oma elämänsuunnitelmani.
kukaan ei enää saa manipuloida minua tahtoonsa, ei kukaan. luoja että olenkin päässyt vankilasta. ja alkanut vihdoin uskoa, että pala palalta elämäni kantaa, ja hyvät asiat mahdollistuvat siihen. ja luon sitä. pyrin todella luomaan sitä. kuva piirtyy jo mielessäni.
