Vapaa virtaus -luovuus

Sain tänään työtilan taiteen tekemistä varten. On kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Olin myös mallipiirustusillassa. Ymmärsin taas, että rakastan tätä työtäni, ja jos hylkään sen, hylkään osan itseäni, sitä mistä sielu kokee onnea. Luovan ihmisen on pakko luoda. Toinen luova ihminen tietää tämä. Ja koko elämä on lukossa, jos tämä vapaa virtaus on lukittu. Vapaus.

Ymmärsin senkin tänään. Kukaan ei voi antaa minulle sitä samaa tunnetta, joka syntyy siitä vapaasta itseilmaisusta, joka on tehtäväni, ehdottomasti. Se suurin intohimoni, ja sitä kautta minulle totta.

Se valtava tyydytys, kun viiva syntyy ja piirtyy oikein. Kun pitkään ongelmana ollut maalaus saa päätösviivansa. Sielu tyydyttyy ja nautin valmiista lopputuloksista. En ollut mallipiirtänyt vuosiin, ja ajattelin etten osaa enää. Mutta olen niin kauan tehnyt tätä työtä, että viiva syntyi kuin itsestään. Ja samalla syntyi riemu. Kuin kaikki masentavat asiat olisivat kadonneet lopultakin. Ja en edes surrut läpimäräksi kastumista kotimatkalla.

Eilisessä keskusteluryhmässä kerroin tarinani. Siellä oli toinen taiteilija. Hän sanoi että elämäni kuulostaa uskomattomalta, kuin sadulta. Puhuimme taiteesta ja luomisen liekki alkoi taas syttyä sisälläni. Ulkoiset asiat menettävät täysin merkityksensä, kun luova virta toimii. Eikä mikään ole silloin enää ongelma. Tunteeni saavat kanavan ja tunnen, että mikään ei enää jää minuun lukkoon.

Se on kuin tila johon voi upota, siellä voi uida ja löytää aivan mitä vain, mitä tahtoo. Ja luomisessa on täysi vapaus. Parhaimmillaan se on kanavana olemista itsen ja Jumalallisen välillä. Voi vain katsoa, kun värit ja muodot syntyvät. Tämä korkeampi taide, joka alkoi syntyä vuoden 2005 jälkeen ja puolestani se saa jatkua edelleen ja jälleen. Kiitos universumi. Tähdet taitavat olla paikallaan, että voin vihdoinki onnistua. Minä itse, omilla kyvyilläni, jotka ovat täysin riittävät!