Paluu Ramanan luokse

On ollut muutama todella haastava päivä. Paljon kipua sydämessä. Paljon kipua työstettäväksi ulos. Paljon surua. Olin uponnut siihen suohon melko täydellisesti. Sitten vastaani tuli taas Ramanan viisautta, joka rauhoitti repaleisen mieleni täysin... ja nämä sanat seurasivat;

Luin Ramanaa aamulla. Hän puhui täydellisestä hyväksynnästä. Kipuni ei aivan päästä minua siihen tilaan. Ajattelin untani, jossa Mika sanoi, ettei minua koskaan ole ollut olemassakaan, siispä mitään suhdettakaan ei ole. Jos ajattelen Ramanaa, on asia juuri näin. Kuka siis suuttuu, on haavoittunut ja itkee? Egohan se. Se oli myös pyyntöni Äidiltä 2009; ota egoni pois, mutta niin että minä sen kestän. Ja sillä tiellä olen, ja koetan sen muistaakin.

Yritän vaan kiinnittää huomioni itseen. Nämä satuttavat kohdat pakoitetaan kuitenkin myös havainnoimaan ja sitä kautta ymmärrys laajentuu. Mikä on se kipu, mikä pitää egoa kiinni, eikä päästä minua sielulliseen vapauteen. Nousta asioiden yläpuolelle, niinkuin lintu, niinkuin ajattelin. Vapaus on puhdas sielun olemisen tila. Eikä tunnedraamalla ole sen kanssa mitään tekemistä. Vapaus on, ja Minä Olen, sielu.

Se ei ole mitään muuta, kuin elämän kipinä, rajattomilla Jumalankaltaisilla mahdollisuuksilla. Vapaus on tila ylittää persoonan kipu ja rajallisuus.

Vapaus on rakkautta joka hengityksellä.

Vapaus on sitä, kuten Ramana sanoo; että tarkkailijakin häviää. Silloin on puhdas havainto, tietoisuus ja silloin on vapaus. Ei mitenkään muuten. Ei millään muulla tavalla.

Vapaus on sen kotkan lento, joka tiedostaa kuolevaisuutensa, ja on siksi elämässä jokaisella hengityksellä, joka on kiitos, kiitos hengelle. Kiitos olla hengen luomus. Kiitos elämälle ja sen äärettömälle luojalle, joka Minä Olen, Minä Olen.

Yksin.

Yksin.

Olen ollut niin paljon elämässäni, ja miettinyt, miksi on niin?

Tässä elämäntilanteessakin olen taas yksin, ja tässä ihmissuhteessa. Mietin, liittyykö tämä polkuni yksinäiseen luonteeseen.

Kaipaus on silti sisällä. Yhteyteen, myös toisen ihmisen kanssa. Yhteyteen, joka on molemminpuolinen ja syvä. Joka on rakkaus, elävä sellainen.

Yhteys myös korkeampaan, jotta tuntisin olevani turvassa tässä maailmassa, jotta ymmärtäisin, etten ole yksin koskaan.

Olen niin kaivannut koko elämäni tällaista yhteistä syvää kokemisen tilaa toisen ihmisen kanssa, enkä ole sitä vieläkään löytänyt. Täytynee jatkaa etsimistä.

Toivon tuulelta että hän johdattaisi minut sinne, missä tuo yhteys on, missä on se ihminen. Missä on se paikka tai kohtaaminen.

Vie minut oikeaan paikkaan, vie minut sinne oikeaan aikaan..

Sitoutuminen

Menin tänään kihloihin. Empä olisi aiemmin uskonut. Pari päivää sittenkään en olisi uskonut.

Kuulin itseni sanomassa kyllä, ennenkuin mieleni sanoi mitään. Ihmetteli vain perässä. Menimme kirkkoon laittamaan sormukset sormeen ja sydämessäni oli valtava rauha ja hyvä olo. Ihmettelin sitäkin.

Ajattelin nuorena etten koskaan halua sitoutua, mutta se onkin eri asia, kuin sitoa toinen ihminen. Tajusin, että olen sekoittanut nuo kaksi asiaa. Omaa tulevaisuuttaan kohtaan voi olla sitoutunut, henkisiin harjoituksiin voi olla sitoutunut, toiseen ihmiseenkin voi olla sitoutunut, muttei häntä tarvitse sitoa.

Ikäänkuin toteemieläimeni, kotkan, minun on oltava vapaa sielussani ja sydämessäni, ja olen kaivannut ihmistä joka ymmärtää sen. Me kuulumme maailmalle, minä kuulun maailmalle, hän kuuluu maailmalle, ja näin sen kuuluu mennä. Se täytyy ymmärtää, jos haluaa olla kanssani. En siedä turhaa sitomista tai mustasukkaisuutta tai rajoittamista. Yhdessä vapaudessa. Siinä on se mitä haen.

Eikä sormus sormessani tunnu pahalta tai rajoittavalta. Se on kevyt, pieni ja väljä. Ikäänkuin pieni muistutus. Mutta se toi hyväolon, ja jonkinlaisen turvan tunteen. Sen tunteen, että asiat saavat vihdoinkin rakentua, eikä vain hajota.

Hyvä tunne joka säilyttää..

Isä

Oliko minun elämäni pitkä? Päivät olivat pitkiä, vuodet lyhyitä, nopeita.

Tähtiä puistatti.

Se oli isän maailma; äänetön ja rajaton. Muistan miten hän opetti minulle selkeimpien tähtikuvioiden nimet; valtavien etäisyyksien kautta hän tuli minua lähelle... (Bo Carpelan)

Isä. Muistoni hänestä lapsuudesta on läsnäolo. Hän kenellä oli siihen aikaa, edes hetkittäin. Hän ei nähnyt minua lapsena. Hän näki silloin minut sieluna. Hän näki ikäni ja äärettömyyteni. Hän kertoi minulle galakseista, piirsi ellipsin paperille. Katso Hipantti, tässä on maailmakaikkeuden muoto. Ja minä katsoin. Ja minä ymmärsin.

Tämä teksti tuli vastaani tänään erään tamperelaisen sanghan naiselta. Nämä sanat seurasivat. Ajattelin isääni, nyt myötätunnon näkökulmasta. Ja hänen henkistä viisauttaan ja sen opetusta minulle.

Rakastan sinua, isäni sielu. Rakastan sinua.

Universaali Rakkaus

Viikonloppu universumin äidin juhlissa. Ja voimakas ajatus mielessäni jo ensihetkistä; ajatus on rukous; maailma on opettaja. Amma katsoi silmiin kun tämä oivallus tuotiin mieleen. Ajattelin, että näin se on. Katsoin ihmisiä, enkä nähnyt montaakaan onnellista. Universumin äidin autuuden tila ei välttämättä ole hänen seuraajissaan, eikä välttämättä joka hetki hänessäkään. Universumin äiti on meissä. Ja se tila, mikä meissä on, määrittelee sen, kuinka paljon hänestä virtaa sisään, ja voimme hyväksyä Jumalallisia ominaisuuksia itsessämme.

Mieleeni tuli myös inkkari -Dale hopikylästä. "Me rukoilemme kaiken aikaa, kaikelle" Tämä oli alkuperäinen tapa. Näin se oli aikojen alussa, aivan varmasti. Kun yhteys Jumalaan oli voimakkaampi. Ja he edustavat sitä vanhaa tapaa ja sitä yhteisöä, jolle sitä kontaktia ei tarvitse opettaa. Olen lähestymässä tätä tapaa ja tunnistan sen. Olen valmis heittämään mestarien kuvat pois ja astumaan itse jalanjälkiin jotka johtavat Jumaloivalluksen polulle. Tunnen että minussa alkaa olla vahvuus siihen. Olen kasvattanut Jumalaa sisälläni nämä kaikki vuodet ja minun on vain rohkaistava itseni puhumaan hänen kielellään. Niin, ettei se ole vain äänetön rukous bussissa, ihmisten puolesta, mitä olen tehnyt piilossa jo 7 vuotta. Vaan siten, että nämä ajatukset muuttuvat sanoiksi ja teoiksi tässä maailmassa. Amen.

Rakkaus, Totuus, Onnellisuus

Sat Chit Ananda.

Olen vihdoin taas pitkästä aikaa todistanut näiden kolmen olemassaoloa ja toimintaa aktiivisena olemuksena maailmassa.

Synergy avasi Suomessa ja firman johto piti puheita. Yksi asia, joka erottui, oli se, että kaikki myönsivät, että on mukava menestyä, mutta vielä mukavampaa nähdä, kun sen tekee joku muu. Toisen onnistuminen on suurempi palkkio. On ikäänkuin erillisyyden harha hieman hälvenisi. Todella, on antoisaa nähdä toisen onni, etenkin se koskettaa omaa sydäntä, jos on voinut edestauttaa sitä onnellisuutta.

Työskentelin ylälinjan Corinnen kanssa kesällä. Corinne tuli luokseni avajaistilaisuudessa ja avasi muutamalla sanalla sydämeni niin voimakkaasti, että murruin kyyneliin. Ja sitä ei kuitenkaan tällaisissa tilanteissa minulle tapahdu usein. Oli kuin hän olisi lukenut sydämeni, ja siellä olevat toiveet siitä, mitä joskus edes olen tahtonut kuulla. Ja hän sanoi ne asiat ja sanoi ne sydämestään. Olisin halunnut äitini sanovan ne jo kauan sitten. Silloin olisin menestynyt jo aiemmin.

Olen kiitollinen maailmankaikkeudelle, että jotkut osaavat lukea sydämiä, ja tekevät sen sydämestään. Tai sitten tämä oli maailmankaikkeuden osoitus siitä, että olen oikealla tiellä. Lopuksi Corinne otti kädestään 3 helminauhaa omasta kuudestaan ja laittoi ne käteeni. Olet niin kaunis, ja sinä onnistut, hän sanoi. Ja todella tunsin sen sydämessäni, että se on niin,

Hyvästi Steve Jobs

Machintoshin kehittäjä, Steve Jobs on kuollut. Itkin kuulutuani uutisen Facebookin kautta. Katsoin joku viikko sitten hänen puheensa Standfrodissa. Hän kehoitti vasta valmistuneita opiskelijoita oman sydämen ja intuition kuuntelemiseen. Hän sanoi sen olevan elämässä tärkeitä, kaiken muun olevan toisarvoista.

Ajattelin että mikä sydän multimiljonäärillä, joka on kehittänyt yhden tämän ajan menestykseikkäimmistä tuotteista. Siinä on toivoa, että rahamaailmalla on myös sydämiä, jotka oikeasti välittävät.

Hän oli juuri selvinnyt syövästä ja puhui myös siitä, miten kukaan ei halua kuolla, edes kristityt eivät halua taivaaseen, vaikka kuolema on meidän kaikkien yhteinen päämäärä, ennemmin tai myöhemmin. Hän oli nippanappa selviytynyt hengissä, kun syövän tyyppi olikin sellainen, että hän oli pelastettavissa, toisinkuin samaiseen syöpätyyppiin sairastuneet yleensä. Hän valmistautui kuolemaan, mutta selvisikin hengissä. Se oli varmasti suuri henkinen herättäjä.

Hän kertoi avoimesti oman polkunsa, ja kaikki sen epäonnistumiset, ja sen miten ne kuitenkin olivat johtaneet erittäin hyviin asioihin ja oivalluksiin elämässä. Sain valtavasti voimaa noista sanoista, ja uskon että nuo valmistuneetkin saivat. Uskon, että kaikki voivat saada voimaa noista sanoista. Voimaa, joka syntyy viisaudesta ja elämänkokemuksesta. Sitä ei voi ostaa, se täytyy kokea; kärsiä, nauttia, menettää, rakastaa, toivoa, onnistua ja epäonnistua. Sitä on elämä. Ja voima on jatkaa eteenpäin, kaikesta huolimatta. Aivan kaikesta huolimatta.

Onko Paholainen olemassa?

Sain eilen kuulla että sisälläni asuu demoni. Itse suhtaudun asiaan skeptisyydellä.

Olen kyllä nähnyt demoneja ihmisten kasvoissa, useammin aiemman elämäni aikana ja uskon siihen että jotkut ihmiset todella voivat kantaa niitä sisällään. Uskon myös että, oman kokemukseni mukaan, valo vetää varjoa puoleensa. Ja siksi, kun luot valoa maailmaan, varjo seuraa perässä ja yrittää estää sinua. Niin kauan kuin tämä dualismin kokeilu vain on olemassa.

Meillä kaikilla on varmasti oma varjomme. Mutta olennaista on, miten työskentelemme sen kanssa ja annammeko sille valtaa.

Olen itse työskennellyt varjoni kanssa muutaman vuoden aika intensiivisesti. Kutsun varjoani egoksi, sillä se on ainut, mihin valottomuus voi jäädä kiinni. Tämä liisteri nimeltä ego tarraa menneisyyteeni ja uskottelee että menneisyyden pahat asiat seuraisivat minua edelleen, ja tästä syntyy pelko. En usko siis demonin asustamiseen, vaan varjopuoleen. Vaikka olen näitä demoneitakin nähnyt.

Kun aloitin henkisen polkuni, niitä tuli itseasiassa paljonkin vastaan. Koen että kyseessä oli jonkinlainen ensimmäinen koettelemus. Asia, jonka kuului vahvistaa valoa sisälläni. Vaikka välillä kiemurtelin tämän synkkyyden näkemisen voimasta. Säilytin kuitenkin Jumalallisen rakkauden liekkiä ja pyhää mantraa sydämessäni ja ymmärsin tämän olevan testikenttäni.

Minulle on sanottu että minulla on sisäänrakennettu valo ja oikeudenmukaisuus ja näin on ollut syntymästäni saakka, ja tiedän sen. Silti polulleni tuodaan äärimmäisen varjon edustajia ja epäoikeudenmukaisia ihmisiä jotka manipuloivat muita. Ehkä varjo etsii valoa puhdistuakseen. Ja ehkä se puhdistaa myös varjoja sisältäni. Niitä viimeisiä menneisyyden rippeitä, joissa on pelko, joka liittyy moniin menetyksiini ja yksin jäämisiini.

Rukoilen Jumalallista valoa puhdistamaan tuon kaiken vanhan, saattamaan varjoni valoon, ja rukoilen samaa kaikille muille. Om Lokaha Samasta Sukhino Bhavantu!