Isä

Oliko minun elämäni pitkä? Päivät olivat pitkiä, vuodet lyhyitä, nopeita.

Tähtiä puistatti.

Se oli isän maailma; äänetön ja rajaton. Muistan miten hän opetti minulle selkeimpien tähtikuvioiden nimet; valtavien etäisyyksien kautta hän tuli minua lähelle... (Bo Carpelan)

Isä. Muistoni hänestä lapsuudesta on läsnäolo. Hän kenellä oli siihen aikaa, edes hetkittäin. Hän ei nähnyt minua lapsena. Hän näki silloin minut sieluna. Hän näki ikäni ja äärettömyyteni. Hän kertoi minulle galakseista, piirsi ellipsin paperille. Katso Hipantti, tässä on maailmakaikkeuden muoto. Ja minä katsoin. Ja minä ymmärsin.

Tämä teksti tuli vastaani tänään erään tamperelaisen sanghan naiselta. Nämä sanat seurasivat. Ajattelin isääni, nyt myötätunnon näkökulmasta. Ja hänen henkistä viisauttaan ja sen opetusta minulle.

Rakastan sinua, isäni sielu. Rakastan sinua.