Universaali Rakkaus

Viikonloppu universumin äidin juhlissa. Ja voimakas ajatus mielessäni jo ensihetkistä; ajatus on rukous; maailma on opettaja. Amma katsoi silmiin kun tämä oivallus tuotiin mieleen. Ajattelin, että näin se on. Katsoin ihmisiä, enkä nähnyt montaakaan onnellista. Universumin äidin autuuden tila ei välttämättä ole hänen seuraajissaan, eikä välttämättä joka hetki hänessäkään. Universumin äiti on meissä. Ja se tila, mikä meissä on, määrittelee sen, kuinka paljon hänestä virtaa sisään, ja voimme hyväksyä Jumalallisia ominaisuuksia itsessämme.

Mieleeni tuli myös inkkari -Dale hopikylästä. "Me rukoilemme kaiken aikaa, kaikelle" Tämä oli alkuperäinen tapa. Näin se oli aikojen alussa, aivan varmasti. Kun yhteys Jumalaan oli voimakkaampi. Ja he edustavat sitä vanhaa tapaa ja sitä yhteisöä, jolle sitä kontaktia ei tarvitse opettaa. Olen lähestymässä tätä tapaa ja tunnistan sen. Olen valmis heittämään mestarien kuvat pois ja astumaan itse jalanjälkiin jotka johtavat Jumaloivalluksen polulle. Tunnen että minussa alkaa olla vahvuus siihen. Olen kasvattanut Jumalaa sisälläni nämä kaikki vuodet ja minun on vain rohkaistava itseni puhumaan hänen kielellään. Niin, ettei se ole vain äänetön rukous bussissa, ihmisten puolesta, mitä olen tehnyt piilossa jo 7 vuotta. Vaan siten, että nämä ajatukset muuttuvat sanoiksi ja teoiksi tässä maailmassa. Amen.