Viimeöinen uni puhdisti voimallisesti taas jotain hyvin raskasta pois ja aamuinen lenkki ja siellä vastaan tullut Kettu sai taas hymyn kasvoille. Sen huoleton olemus ja vain olemassaolo muistutti taas jostain tärkeästä. Luottamuksesta.
Ei tarvitse huolia kokoajan, elämä menee kuitenkin eteenpäin. Ei tarvitse kiinnittyä kärsimykseen, sillä silloin sen tuo jatkuvasti tähän hetkeen. Eikä ole pakko yhtään mitään, etenkin jos on sellainen päivä, ettei jaksa. Ei ole pakko jaksaa. Eikä tarvitse kantaa taakkoja, omia tai muiden. Ei tarvitse kantaa maailmaa harteillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti