Toinen epäilee olemistaan ja pelkää menetystä, hän pelkää elää, koska voi menettää;
rakkauden, työn, ystävät, aseman, onnen. Ja toinen ottaa vallan. Ja silloin elämä on pelon varjossa.
Työstän toistani, varjoani.
Se uskottelee minulle vielä vanhoja totuuksia. Että menetän, että epäonnistun, että jään yksin. Siinä nuo kolme suurinta pelkoani ja kolme suurinta koukkua, joihin toinen minua ripustaa.
Tämä on se kovin työ, jossa olen nyt.
Ja tässä projektissa olen todella kovilla itseni kanssa, unelmieni kanssa ja tulevaisuuteni kanssa.
Jotenkin tunnun käyvän läpi sellaista vyyhtiä, että harvalla ympärillänikään on todellista ymmärrystä prosessini todellisesta luonteesta.
Tarvitsen ja toivon itselleni tavallista peruselämää. Toivo että saisin toteuttaa elämässäni omia lahjojani ja vahvuuksiani, ja rakentaa oman perheen. Saattaa maailmaan omia lapsia, sillä tunnen sisimmässäni, että minulla olisi heille annettavaa ja opetettavaa. Tunnen että haluan kokea elämässäni kasvatustehtävän. Kunhan olen itse voimistunut, tietoisuuteeni tulee ikä 33. Ehkä silloin olen itse valmis siihen. Eikä minun tarvitse eheyttää itseäni perheyhteydessä, vaan voin antaa itsestäni sille kokonaisena itsenäni.
Haaveeni ovat pieniä asioita, mutta ne ovat minulle tärkeitä. Tiedän, että kenelle tahansa muulle ne ovat helposti yhdentekeviä. Mutta minä elän näistä unelmista, sillä se on se, joka on minun oma tulevaisuuteni ja tarkoitukseni täällä maan päällä. Tuoda ja luoda rakkautta eri yhteyksissä, tiloissa ja tavoilla. Rauhaa ja rakkautta, se on sieluni viesti ja toive, jota aion kunnioittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti