Eipäs!
Jos kumarran mestarille, kenelle käännän selkäni? Mestari on sydämessäni, ja minä itse päätän, kuinka paljon siellä on tilaa hänelle. Ja mestari on osa minua ja minä häntä.
Ulkoistaminen on suuri syntimme. Se, että jatkuvasti; pelastus on ulkopuolellamme, elämä tapahtuu ulkpuolellamme ja ongelmien syyt ovat ulkopuolellamme.
Minulla oli mojova riita kumppanini kanssa pari päivää sitten. "Koska tämä oikein loppuu?" -huusi hän. "Sitten kun minä päätän" -vastasin. Hän pysähtyi ja pyysi minua toistamaan sanani; "Sitten kun minä päätän".
Minä päätän itse. Sinä päätät itse. Ja todellisuudessa kukaan ei päätä kummankaan puolesta.
Tämä elämäkin oli minun valintani ja vastuuni. Ja tästä oivalluksesta lähtee vapauden tie.
Ehkä sitten, kun sisäistäminen on todellista, pahat kaksosemme haudataan ja (risti)riita loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti