Mittatilaustotuuksia

Teemalla Thoreaux seikkailee Amerikan ahdasmielisissä körttiseuroissa. Katsoin ohjelmaa tänään. Ajattelin omaa elämääni. Miten minulle on myös opetettu totuuksia. Ne eivät ehkä saa ulkoisesti niin hullunkurisia muotoja, kuin kiihkouskovaisten, mutta silti, niissä on työstämistä, jotta irroitan ne ja rakennan omani tilalle.

Mittatilaustotuuksia; vanhempien, perheen, koulun, yhteiskunnan, kumppaneiden, ystävien. Ehdottomia totuuksia, nuoruuden ja lapsuuden ehdottomia totuuksia, ja niiden särkymistä.

Tämä tapahtui 2001, maailmankuvani hajoitettiin. Ja nyt nuoruuden opitun henkisyyden maailmankuvaa hajotetaan kertaheitolla.

Astu itse Mestarin saappaisiin, ja ota vastuu tiestäsi kohti Valoa. Älä tarraa ulkoiseen, muuten et pääse vapauteen.

Kudon sukkia, teen ruokaa, kusetan koiraa. Tavallisia asioita, niinkuin Zen munkki. Aivan tavalliset asiat ovat rukous. Siihen ei tarvita enkeleitä tai tähtiportteja, tai avaruusveljiä. Olen tässä lihassa, kehossa, enkä yhtään Kristusta pahempi. Ja opettelen, astun harhaan, satutan itseni, mutta opin kuitenkin. Ja etenen.